Jaahas taas olisi aika oksentaa jotain paperille (tietokoneen ruudulle). Itse kurssista minulla on ollut hyvin ristiriitaisia fiiliksiä, välillä koko kurssi on pelkästään ketuttanut mutta nyt loppusuoralla kun miettii taaksepäin niin ei se niin paha ollutkaan. Tästä pitää kiittää aktiivista ryhmäämme, kiitos että teitte tästä aktiivisuudellanne siedettävän kokemuksen.

Ensimmäinen tehtävä oli itselleni todella haastava vaikkakin aihe oli ihan mielenkiintoinen. Oli todella hankalaa päästä alkuun kirjoittamisessa ja jotenkin ajatus blogitekstin kirjoittamisesta oli vastenmielinen mutta nyt sekin on tehty. Toisten blogitekstien lukeminen taas oli mielenkiintoista juurikin niiden erilaisuuden takia jonka takia myös niiden kommentointi oli mukavaa puuhaa.

Toista tehtävää varten joutuikin sukeltamaan syvemmälle internetin ihmeelliseen maailmaan.  Oman ehdotukseni http://oppiminen.yle.fi/ajankohtaista/suomalaisopettajat-skeptisia-tietoteknologian-kayttajia löysin täältä http://oppiminen.yle.fi/ajankohtaista, siellä oli myös paljon muitakin mielenkiintoisia tekstejä muunmuassa Janin ehdottama ja ryhmämme valitsema teksti http://oppiminen.yle.fi/ajankohtaista/kuulen-sanan-mediakasvatus. Ensiksi mietin että valitsen jonkun Paula Norosen kasvatukseen liittyvistä kolumneista (http://www.hs.fi/elama/aihe/paulanorosenkolumnit/) mutta päädyin kuitenkin asiapitoisempaan tekstiin. Luin myös läpi kaikki ryhmämme ehdotukset joista jokainen oli omalla tavallaan mielenkiintoinen.  Ryhmässä työskentelyssä oli omat haasteensa mutta sekin sujui yllättävän näppärästi.


Tästä kolmannesta tehtävästä on vaikea sanoa mitään paitsi että kirjoittamisen aloittaminen oli taas melkein ylivoimaisen vaikeaa.  Aloitin lukemalla Professori Kirsti Longan kolumnin http://psykologinenpaaoma.fi/2013/09/03/diginatiiveja-ja-digisiirtoilaisia/ joka oli mielestäni hyvä vaikkakin kärjistetty kuva nykynuorista.  On erittäin tärkeää että nykyistä koulujärjestelmäämme kehitetään tarkoituksenmukaisemmaksi. Toivottavasti tutkimus “Kuilu diginatiivien ja koulujen tietokäytäntöjen välillä” auttaa siinä tavoitteessa. Oli hyvin silmiä avaavaa kun viime kurssikerralla käsiteltiin sitä kuinka mediakasvatus näkyy tämän hetkisissä OPS:eissa.

Kurssi sai minut myös arvioimaan omaa mediakriittisyyttäni ja myös itse saamaani mediakasvatusta (not). Pitää olla kriittinen muttei kyyninen.

Mielestäni virtuaaliryhmässä työskentely olisi ollut mukavampaa jos vaikka ensimmäisellä kurssikerralla olisi koottu ryhmä kasaan ja olisi nähnyt naamat kenen kanssa saa työskennellä, nyt ryhmän jäsenet jäivät hyvin etäisiksi, nimiksi tietokoneen ruudulla. Toisaalta kyllä tehtävät näinkin hoituivat mutta itselleni ei syntynyt yhtään uutta ihmissuhdetta joita luultavasti olisi syntynyt jos olisimme olleet tekemisissä fyysisesti ryhmänä.

Aion tulevaisuudessakin tukeutua internettiin kun haen tietoa. Siitä on hyvä aloittaa että tänään luin tenttikirjaa e-kirjana (pää tuli kipeäksi kun tuijotteli ruutua niin pitkään) mutta hyvä puoli on se kuinka helposti sen sai auki tähän tietokoneen ruudulle.

Ugh olen puhunut

(Tämä blogiteksti on kirjoitettu Tampereen yliopiston kurssia KASDIGIT varten)