Hashtag sitä ja risuaita tätä. Kun aloin pienessä mielessäni suunnittelemaan tätä blogi kirjoitusta, niin huomasin aiheen tuovan hyvin ristiriitaisia ajatuksia. Välillä olin kirjoittamassa siitä kuinka syvältä nykyinen some kulttuuri on ja taas toisella hetkellä aattelin ylistää nykyistä tekniikan voittokulkua, loppujen lopuksi päädyin siihen että päästelen vain kaikki aivopierut ulos ja katson mitä siitä seuraa.

En muista tasan tarkkaan minä vuonna meille tuli ensimmäinen tietokone mutta muistan että olin heti sinut sen kanssa ja aloin tehdä tuttavuutta uuden vieraan kanssa. Paremmin muistan taas ATK-tunnit ala-asteella joilla huomasi että opettaja ei ollut niin sinut tietokoneiden kanssa ja melkein halveksi niitä mutta muisti kyllä todeta jossain sivulauseessa että "ehkä tulevaisuudessa näillä voidaan tehdä jotain fiksuakin..". Yläasteella taas oli aiheesta hyvinkin kiinnostunut opettaja, harmi vain että hän ei osannut jakaa tietouttaan niin että joku olisi siitä jotain tajunnut tai jopa hyötynyt. Lisäksi jos hän olisi tajunnut seurata oppilaiden puuhailua niin hän olisi tajunnut että ensimmäisen tunnin jälkeen (josta kukaan ei tajunnut mitään) jokainen luokan oppilas touhuili omiaan internetin ihmeellissessä maailmassa tai pelasi vaihtoehtoisesti miinaharavaa.

Nykyaikana tuntuu siltä että yhä harvempi osaa nauttia hyvistä hetkistä yksin tai yhdessä vaan kaikki pitää juuri sillä hetkellä jakaa someen (onko mitään oikeasti tapahtunut jossei sitä jaa?). Tuntuu huvittavalta katsella ympärilleen ravintolassa kun joka toisella ruokailijalla on kädessään puhelin jolla koitetaan ottaa kuvaa jäähtyvästä ruoka-annoksesta juuri oikeassa kuvakulmassa että kaikki näkevät että taas on käyty paikallisessa pitseriassa syömässä. Tai jos vietämme kaveriporukalla iltaa niin jokaisen paikalla olijan on pakko ottaa selfie niin että kaikki näkevät että taas on oltu juomassa kaljaa, niin kuin joka viikonloppu. Minua itseäni ahdistaa ajatus siitä että kaikki tietäisivät mitä touhuilen, mitä syön ja mitä ajattelen. En näe syytä minkä takia jakaisin näitä tietoja somessa jos jotain oikeasti kiinnostaa niin kerron kyllä kysyttäessä. 

Toisaalta tässä taas pata soimaa kattilaa koska välillä tuntuu oikeasti siltä puhelin on kasvanut oikeaan käteeni kiinni, vaikka kuinka ravistan niin se ei lähde siitä mihinkään. Niinä yksittäisinä hetkinä kun puhelin on jostain syystä joutunu taskun pohjelle, tuntuu oikea käteni tyhjältä, jotenkin alastomalta.

Summa summarum henkilökohtainen mielipiteeni on se että teknologia on helpottanut huomattavasti elämääni ja elämäämme ja se tulee tekemään sitä myös tulevaisuudessa, meiltä ei tulla kysymään haluammeko sitä. Tämä on vain fakta jonka kanssa täytyy elää joten en siis näe syytä miksei siitä kannattaisi ottaa kaikkea irti, unohtamatta kuitenkaan sitä että kaikkeen mitä tulevaisuus tuo tullessaan kannattaa suhtautua kriittisesti mutta sitä ei kannata silti ottaa turhan vakavasti.